Tervetuloa kaikki lukijat ja kävijät! Täällä saa kysyä, kommentoida ja keskustella.
Haasteen ensimmäiset päivät eivät ole tuottaneet suurempia hankaluuksia, sillä en ole pahemmin käynyt edes kauppojen läheisyydessä. Silti jotakin on tapahtunut jo nyt.
Koen välillä jonkinlaista hätäännystä sen tosiasian edessä, että en voi mennä kauppaan ja ostaa jotakin, mitä milloinkin.
Viimeisin paniikinaiheeni oli lasten syntymäpäivälahjat, ei siis omieni vaan kavereiden. Mitä ihmettä teen, kun taas tulee kutsu syntymäpäiville? Asiaa on syytä miettiä etukäteen, sillä uudettomassa elämässä ei ole sitä vaihtoehtoa, että säntäisin edellisenä päivänä kauppaan ostamaan jotakin pientä.
Yllätyksekseni olen myös luonut jonkinlaisen suhteen tiettyihin kauppoihin. Aivan, minäkin, vaikka olen pitänyt itseäni hyvinkin kulutuskriittisenä ja olen jo aiemmin vältellyt uusien asioiden ostamista. Kuitenkin esimerkiksi ruuanlaitto- ja siivousvälineet ovat olleet ostoslistallani, ja olen ostanut niitä yleensä tietyistä tutuista kaupoista. Kun kuljin erään kaupan ohi, huomasin jonkinlaista outoa ikävää tai erontunnetta. Tietoisuutta siitä, että minulla ei ole mitään syytä mennä kyseiseen kauppaan seuraavan vuoden aikana. Niin syvällä kuluttaminen on minussakin, että ikävöin kauppaa, josta olen joskus ostanut pyykkipoikia.
Kun samana päivänä kävin ruokakaupassa, näin siivoustarvikkeet, jotka siinä kaupassa ovat juuri kassan läheisyydessä. Jokin osa minusta halusi ostaa tiskiharjan, mattopiiskan, rättejä, edes kompostipusseja, jotakin. Naurettavaa, mutta todellakin ajattelin näitä, vaikken mitään ostanutkaan.
Ja nyt kirjoittaessani tajusin, että onhan näille tunteille nimikin: ne ovat vieroitusoireita, eivät mitään sen kummallisempaa.
Lapset ovat toki hieman hankalampia kuin aikuiset, siinä mielessä että aikuiselle voi aina tehdä taidetta tai ruokatavaraa siitä mitä löytää jo kämpästä. Ongelma ei silti kuulosta erityisen hankalalta, kun kirpparit on yhä sallittua riistaa, niissähän pyörii milloin mitäkin lasten kamaa, leluja, pelejä, musiikkia ja sellaista. Jos lapsi on tarpeeksi pieni, ei näe edes eroa uuden ja käytetyn välillä, vanhempi sellainen saattaa jotain jo tajutakin. Divareista voinee myös hakea jotain sarjakuvaa tai lastenkirjaa tai kuvakirjaa, taas iästä riippuen.
VastaaPoistaKiitos kommentista ja tervetuloa blogiini.
VastaaPoistaPojan kaverit ovat 5-7-vuotiaita. Joillakin tuon ikäisillä alkaa jo olla aika paljon odotuksia syntympäivistä ja lahjoista. Varsinainen ongelma onkin se, että en tunne kovin hyvin pojan tarhakavereita, ja heidän vanhempiaan en tunne ollenkaan. En siis tiedä, miten korkealla odotukset ovat. Hyviä ideoita kuitenkin kaikki listaamasi. Lisäksi mietin teatterilippuja tai muita aineettomia lahjoja eli kokemuksia. Olennaista tässä on kuitenkin se, että tämäkin asia vaatii valmistautumista ja suunnittelua aikaisemman viime hetken säntäilyn sijaan. Ja se on toki hyvä asia.
Tulipa heti blogiisi törmättyäni hinku tarttua haasteeseen, mutta ehkäpä harkitsen vielä tovin. Jään kuitenkin seurailemaan miten sinulla haaste etenee :)
VastaaPoista(Pitääkö tiskiaineen ja saippuan kaltaiset kuluvat aineet oikeasti lisätä erikseen poikkeuslistaan? Millä ihmeelle tiukan linjan uudettomat pitävät itsensä ja asuntonsa puhtaana??)
Hei Puolitie ja tervetuloa blogiin. Jokainen määrittää omat rajansa itse ja lähtee haasteeseen tai vain elää elämäänsä omista lähtökohdistaan. Minä olen mielestäni aika pitkällä ekologisissa ja kulutuskriittisissä valinnoissa, joten minulle seuraava askel on todellakin se, että mietin näinkin yksityiskohtaisesti kaikkea ostamaani. Lisäksi ajattelin, että on syytä mainita kaikki poikkeukset, jotta ei myöhemmin tule sanomista. Teen tämän niin rehellisesti kuin osaan.
VastaaPoistaKysymyksesi on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen, ja vaikka se näyttää yksinkertaiselta, on vastaus siihen kaikkea muuta kuin yksinkertainen tai lyhyt. Vastaan siis siihen myöhemmin ihan omana blogimerkintänään.