Huhtikuun lopulla vietettiin Maan päivää (Earth Day), ja siihen liittyen Brainpickings keräsi yhteen joukon TED-esitelmiä vuosien varrelta. Jokainen näistä videoista on katsomisen arvoinen, ja ne herättivät minussa paljon ajatuksia.
Chris Jordan on tehnyt kuvamanipulaatioita osoittaakseen kuinka paljon amerikkalaiset kuluttavat. Kuvat ovat pysähdyttäviä, varsinkin kun kuuntelee samalla Chrisin selitystä niiden taustoista. Tämä video liittyy erityisen olennaisesti Compact-haasteeseen, koska siinä kuvataan kaikkia niitä esineitä ja asioita, joita käytämme sen suuremmin miettimättä.
Sylvia Earle esittää vetoomuksen merien puolesta, ja hyvästä syystä, sillä on laskettu, että vuonna 2048 syötävä kala on loppunut meristä. Mistäs sitten otetaan omegarasvahapot? Kun tämä fakta vihdoin upposi minuunkin päätin saman tien rajoittaa kalansyönnin yhteen kertaan viikossa ja pitäytyä kotimaisiin kaloihin. Myöhemmin ehkä teen tarkempia rajauksia. Ihanteellistahan olisi, että tuntisin jonkun paikallisen kalastajan, mutta vielä en ole sellaisia tavannut.
Janine Benyus puhuu biomimicrystä (olisiko se suomeksi luonnon matkimista?), eli siitä, miten tiede voi löytää ekologisia ratkaisuja matkimalla luontoa. Sen sijaan, että ihminen koittaisi keksiä täysin uuden ratkaisun kaupunkien ravinnekiertoon, mallia voisi ottaa vaikka puusta. Luonnon matkiminen on tällä hetkellä erittäin vahvasti kasvava tieteenala, ja kaikki se luovuus ja innostus on kiehtovaa. Minulla on kuitenkin takaraivossa myös pieni epäilys siitä, tuleeko noista ideoista vain kulutushysterian työkaluja, vai voivatko ne johtaa muutokseen muussakin kuin valmistusprosessissa.
William MacDonough puhuu Cradle to Cradle-ideasta. Ajatus on, että luonnonvaroja ei tuhlata, vaan suunnitellaan ja valmistetaan tuotteet niin, että materiaalit voidaan lopulta käyttää uudestaan, eikä huonolaatuisempina kuten tällä hetkellä esim. paperin kierrätyksessä tapahtuu, vaan samanlaatuisten, ehkä jopa samojen tuotteiden valmistuksessa. Tätäkin ajatusta kohtaan minulla on sama epäilys kuin luonnon matkimista tuotannon nimissä, mutta näen toki, että nämä ideat ja teknologiat ovat parempia kuin nykyiset ja ekokatastrofin torjumiseen tarvitaan mukaan kaikki ideat ja ihmiset.
Michael Pollanin puhe oli kaikista mielenkiintoisin. Hän puhuu kasvien aikomuksista, siitä kuinka ihminen ehkä onkin vain vehnän ja muiden viljelykasvien orja, muokaten kasvuympäristöjä tietyille lajeille sopiviksi ja estäen toiste lajien kasvun. Pollanin näkökulma on erittäin mielenkiintoinen ja vaikkei siihen uskoisikaan, niin ajatusleikkinä se on kaikille tarpeellinen. Mitä jos ihminen ei olekaan kaiken keskus? Niin, mitä jos. Suoraan sanottuna, tuon kysymyksen esittäminen saa minut tuntemaan itseni typeräksi, sillä minusta ihminen on kaukana kaiken keskipisteestä, harhautuneena jonnekin elämän periferiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti