Tarkoitus oli pohtia sitä, kuinka uudettomuus on toistaiseksi ollut niin helppoa, että en joudu edes keskittymään siihen. Tai siitä, kuinka olen törmännyt moniin tärkeisiin ja inspiroiviin teemoihin näiden kahden viikon aikana ja haluaisin kovasti ryhtyä edistämään niitä kaikkia, vaikka tiedän, etteivät voimani tai aikani riitä.
Näin sen oli suunnilleen tarkoitus mennä:
Tein yhtenä päivänä jälleen testin, jolla mitattiin ekologista jalanjälkeä, ja sain melko hyvän tuloksen (vaikken tarpeeksi hyvää maapallon kannalta). Suurin jälki jää syömätottumuksistani. Testin jälkeen jäin miettimään, tuhlaanko voimiani pyrkimällä kohti väärää maalia. Kulutan muutenkin niin vähän, että onko sen pienentämisestä suurtakaan hyötyä? Olisiko tärkeämpää keskittyä siihen ainoaan jäljellä olevaan suureen jälkeen: ruokaan?
Netissä porrätessäni olen myös löytänyt valtavasti tietoa muovista ja sen haitoista. Olen alkanut nähdä muovia kaikkialla. Sitähän on kaikkialla, mutta siihen on niin turtunut, ettei sitä normaalisti huomaa. Nyt minä huomaan, ja haluaisin kovasti pyrkiä pois muoviriippuvaisesta elämäntavasta. Se taas merkitsisi muovisten tavaroiden korvaamista muusta materiaalista valmistetuilla tavaroilla (paitsi niissä tapauksissa, kun muovi on todella täysin turhaa roinaa). Se taas helposti merkitsisi uuden ostamista, ainakin jos muutoksen haluaa suorittaa nopeassa tahdissa.
Siis keskittymiskyvyttömyyteni ja pintapuolisesti ristiriitaiset tavoitteet syövät intoani jatkaa uudettomuutta. Olin jo päässyt sopuun itseni kanssa näiden ristiriitojen suhteen: päätin, että alan voimieni puitteissa ja vähitellen pyrkiä myös kohti ekologisempaa ruokavaliota ja muovittomuutta, kun törmäsin siihen todelliseen haasteeseen.
Ja näin siinä sitten kävi:
Ensimmäisenä askelenani kohti ekologisempaa ruokavaliota olin päättänyt syödä kalaa vain kerran viikossa ja senkin kotimaista. Kävin uudessä lähiruokakaupassa ostamassa kalasäilykepurkin, josta suunnittelin valmistavani tämän päivän päivällisen. Päätin avata purkin jo hyvissä ajoin, koska halusin nähdä kalat, ennen kuin yrittäisin tarjota niitä lapsille. Vaan, enpä omista purkinavaajaa. kaksi ja puoli kuukautta olen tullut varsin hyvin toimeen ilman, joten olin unohtanut, etten sellaista omista. Vaihtoehtoinen ruoka on suunniteltuna ja säilykkeet onneksi säilyvät. Mutta jos haluan syödä ne joskus, tarvitsen purkinavaajan.
Tässä siis ensimmäinen haaste uudettomalle: mistä saa käytetyn ja hyväkuntoisen purkinavaajan.
Purkinavaajan voi lainata naapurilta. Jakaminenhan sentään vielä ystävällisempi luonnolle olisi, kuin että kaikilla pitää olla omat purkinavaajat, uutena tai vanhana hankitut. Toisaalta, säilykkeen saa myös veitsellä leikattua auki, joka tosin kuluttaa veitsen terää, mutta aina niin kerran toimia voi.
VastaaPoistaMuutenkin kannattaa kysellä tutuilta. Mä luulen, että meilläkin saattas olla ylimääränen purkinavaaja.
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Tavaroita voi tosiaan lainata naapureilta ja kavereilta. Purkinavaaja on kuitenkin sellainen kapine, etten halua olla sen kanssa naapurien varassa kovin pitkää aikaa. Sitä kun tarvitsee monesti silloinkin kun naapurit ovat töissä tai muuten poissa kotoa.
VastaaPoistaTutuilta olen kysellytkin kaikenlaista. Hyvin on toiminut sekin, ja yleensä tutut ovat olleet iloisia päästessään ylimääräisestä tavarasta eroon.