Väkivallattomuus

Ashtangajooga perustuu kahdeksaan haaraan (siitä sen nimikin). Olen viime aikoina pohtinut näitä kahdeksaa haaraa paljon, ja erityisesti minua on puhutellut ahimsa eli väkivallattomuus, joka on osa yamaa (itsehillintä) eli ensimmäistä haaraa.

Väkivallattomuus (ahimsa) ei tarkoita vain pidättäytymistä ilmeisestä väkivallasta, vaan se on Petri Räisäsen muotoilemana "kaiken elämän kunnioittamista". Tavoitteena on olla tuottamatta vahinkoa tai onnettomuutta kenellekään tai millekään. Väkivallattomuus kattaa siis kaiken ihmisestä itsestään koko maailmaan. Aika suuri vaatimus.

Koen, että uudettomuus liittyy läheisesti ahimsaan. Olen astunut syrjään kaupallisesta koneistosta (niin pitkälti kuin se on mahdollista). En ole enää mukana luomassa kysyntää tuotteille, joiden valmistaminen, kuljettaminen ja käyttäminenkin myrkyttää luontoa ja meitä ihmisiä siinä ohessa. (Onhan minulla toki vielä parantamisen varaa, mutta olen mielestäni ottanut ison askelen oikeaan suuntaan.)

Colin Beavan (No Impact Man) kirjoittaa paljon myös siitä, kuinka se mikä on hyväksi planeetalle on hyväksi myös ihmisille. Itsekäs nautinnontavoittelu aiheuttaa valtavia ympäristövaikutuksia, joiden seurauksena saatamme ohittaa sellaisen pisteen, josta ei ole paluuta (tipping point). Pisteen, jonka jälkeen ilmastonmuutos jatkaa omalla painollaan, ja me olemme vain matkustajina kyydissä. Välttääksemme tuon pisteen, meidän on lopetettava luonnonvarojen päätön tuhlaaminen ja opeteltava etsimään hyvää elämää muualta. Meidän on opeteltava itsehillintää.

Petri Räisäsen kirjassa Astanga sanotaan yamasta, että "Yksittäisen ihmisen elämänvalinnat voivat tuntua monista lähes yhdentekeviltä suuren maailman näkökulmasta. Yaman asenne kuitenkin opettaa, että jokaisella ihmisellä on yhteys maailmankaikkeuteen." Siis aloittamalla itseni ja oman elämäni muokkaamisella minulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä meille kaikille tapahtuu.

Tarkemmin joogan kahdeksasta haarasta Petri Räisänen: Astanga