Entä, jos uudettomuus ei riitä?

Tänään on Uudettoman ensimmäinen kuukausi takana, ja tänään ensimmäinen uutinen, jonka luin oli tämä. Olen ollut aika masentunut ja allapäin koko päivän. Aika pysähdyttävää, että kaikesta puheesta ja hyvistä aikomuksista huolimatta ihmiskunta syytää saastetta taivaalle enemmän kuin koskaan. Kaikista suunnitelmista ja laskelmista huolimatta kriittinen piste on aivan edessämme, ellei se jo mennyt ohi. Ja mitä me teemme? Mitä sinä, lukijani teet asialle? Mitä minä teen pysäyttääkseni ilmastonmuutoksen?

Toivon, että teen kaiken voitavani, vaikka tiedän ettei se ole totta. Kulutan huomattavasti vähemmän kuin keskivertosuomalainen, mutta se ei edes ole vaikeaa, koska suomalaiset kuluttavat niin paljon. Olen onnistunut olemaan kuukauden ostamatta mitään uutta siksi, että minulla on kaapit täynnä tavaraa. Minä en tarvitse mitään uutta. Tämän kuukauden aikana olen oppinut, että en ole joutunut uudettomuuden vuoksi muuttamaan elämäntapojani suurestikaan. En siis oikeasti tee juuri mitään pysäyttääkseni ilmastonmuutosta.

Mutta nyt aloitan:

• Soitin loppusuoralla olevan Polttavan kysymyksen yhteyshenkilölle, ja hän lisäsi minut sähköpostilistalle, jota kautta saan tietää, miten ilmastonmuutosta vastaan Tampereella jatkossa kampanjoidaan. Ja kun tiedän, lähden mukaan toimintaan.
• Kirjoitan tätä blogia, ja toivon, että sinä, lukijani, kerrot tästä blogista muillekin.
• Olen jo suunnitellut yhteydenottoja päättäjiin, kauppaketjuihin ja muihin tahoihin. Jos sinua kiinnostaa sen kaltainen toiminta, niin jätä kommentti. Suunnitellaan ja toteutetaan yhteydenotot yhdessä.
• Ja itse asiassa, ihan oikeasti harkitsen lähteväni eduskuntatalon portaille huutamaan huoltani megafoniin. Kuka lähtee mukaan?

No eipä tuo nyt vielä suurta ole, mutta mietin tänään sitä, että jos minä teen oikeasti kaiken sen, mitä pystyn, saatan potkaista liikkeelle jonkun, jonka vallassa on tehdä enemmän. Sen toivon varassa jatkan eteenpäin ja siirryn Uudettoman toiselle kuukaudelle.