Puhuin viikonloppuna ystäväni kanssa siitä, että on tavaroita, joita minun tavallaan tekee mieli, ja ehkä ostaisinkin, jos voisin. Hän kutsui haastettani itserajoittamiseksi, sillä olenhan asettanut itselleni rajat, joiden sisällä nyt elän. Minusta ei kuitenkaan tunnu siltä, että rajoittaisin itseäni. Ei oikeasti, sillä vielä en ole kohdannut mitään sellaista, mikä minun olisi ehdottomasti ostettava. Ennemminkin tuntuu siltä, kuin ensimmäisen kerran olisin antnut itselleni luvan olla ostamatta, todella seurata sisäistä ääntäni ja elää, kuten olen vuosia haaveillut.
Colin Beavan (No Impact Man) kirjoittaa paljon siitä, kuinka jokaisen on seurattava omaa sisäistä ääntään. Kukaan ei voi kertoa toiselle, kuinka tämän tulisi elää, mutta jos ihmisellä on halu toimia toisten, maailman tai edes jonkin hyväksi, niin ratkaisu löytyy jokaisesta itsestään. Mitä sinä haluat tehdä? Mitkä kysymykset palaavat mieleesi aina uudestaan? Minulle tärkeää on kulutuskriittisyys ja tavaramäärien kysenalaistaminen. Olen vihdoinkin alkanut elää näiden arvojeni mukaisesti, ja se tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Olenkin tänään aika usein kysynyt itseltäni, missä se uudettomuuden haaste on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti