Muutoksia poikkeuksiini eli joskus on pakko alistua

Jouduin viimein alistumaan ja tekemään uuden poikkeuksen, eli ostamaan jotakin uutena. Muistutan vanhoja lukijoita ja selitän samalla uusille sen, että tässä haasteessa ei ole tarkoitus pyrkiä absoluuttiseen täydellisyyteen, vaan etsiä niukan kuluttamisen kohtuullisia rajoja minun kohdallani. Päätin jo heti aluksi sallia itselleni hyvin perusteltuja poikkeuksia, sillä on mahdotonta tietää etukäteen mitä elämä tuo tullessaan.

Olen kuukauden ajan yrittänyt keksiä, mistä saisin multaa pienimuotoiseen yrttien ja salaatin ja muun sellaisen kasvatukseen, ja erityisesti olen miettinyt sitä, onko multa uutta, tai lasketaanko se tavaraksi. Multahan on kaikkea muuta kuin uutta, mutta toisaalta sitä myydään tuotteena kaupoissa.

Kirjoitin jopa kysymyksen The Compactin Yahoo-ryhmään. Yleinen mielipide oli sekava: totta kai multaa voi ostaa, sehän on kuin ostaisi ruokaa, mutta toisaalta ei pitäisi ostaa isojen ketjujen multaa. Kysehän on amerikkalaisesta ryhmästä, joten mietin, miten suuriksi he kokisivat nämä meidän multafirmamme. Arvelin, että minulla ei olisi paljoakaan vaihtoehtoja, jos ylipäänsä halusin saada multaa luomuna. Laitoin kyselyn Tampereen aikapankkiin, siinä toivossa, että jonkun pihalta voisi hakea multaa. Ei vastausta.

Luovutin ensimmäisen kerran, aloin soitella puutarhaliikkeitä läpi ja kysellä luomumultaa, mutta kaikissa kaupoissa myyjät vain hämmästelivät kysymystäni, eivätkä tienneet mitään mistään luomusta. Viimein toiselta puolen kaupunkia joku lupasi, että heille ehkä olisi tulossa luomumultaa. Minun vain pitäisi soittaa heille seuraavana päivänä uudestaan. En jaksanut soittaa, vaan toivoin jälleen välttyväni ostamiselta. Koko multajupakka oli tuonut elävästi mieleeni sen, mitä olin jo ehtinyt unohtaa: ostaminen on vaivalloista ja hankalaa. Päätin lykätä ostamista ja yrittää keksiä jonin ratkaisun ongelmaani.

Riemastuin, kun kuulin, että 6.6. Tampereen kaupunki järjestäisi ympäristötorin, jossa olisi jaossa multaa. Menin paikalle ämpärin kanssa ja sain kuulla, että multa ei sovellus yötäväksi tarkoitetuille kasveille, koska sen bakteerikantaa ei voida taata turvalliseksi. Multa oli peräisin kotitalouksien biojätteestä ja puhdistamolietteestä, joten katsoin paremmaksi olla ottamatta riskiä.

Aloin uudelleen soitella kauppoihin. Ei luomumultaa, paitsi siinä kaupassa, joka on toisella puolella kaupunkia: 50 litran säkki. Kun kysyin pienempää määrää, minulle tarjottiin yrttimultaa, joka on kuin luomua, ilman luomumerkkiä. Päätin alistua, ja tulin heti järkiini: lähempänäkin on kauppoja, joista saa epäluomua multaa. Niinpä pyöräilin yhteen sellaiseen ja löysin kaksi hyvin pientä säkkiä luomu-yrttimultaa. Vieläpä yhdestä niistä kaupoista, joista minulle oli sanottu, että ei ole luomua, ei. Olin tyytyväinen, vaikka samalla tuntui oudolta mennä kassalle ja maksaa jostakin, joka ei suoraan ole syötävää.

Ostin sitten vielä samaan syssyyn siemeniäkin ja basilikantaimen. Perustelu näille poikkeuksille on siis: kyse on ruoankasvattamisesta. Poikkeuksena se rinnastuu siihen, että sallin itselleni uusien tavaroiden hankkimisen, kun kyse on ruoan säilömisestä. En aio ostaa kukkapurkkeja tai soraa tai edes lannoitetta (saan sitä ystävältä) uutena. Siemenet ja multa saavat riittää. Nyt joudun keksimään, missä aion kasvattaa kasvini, sillä minulla ei ole ruukkuja, mutta niitä ja vanhoja kattiloita on kirpparit varmaan pullollaan.

P.S. Vessani kaipaa järeämpää puhdistusainetta tiskiaineen lisäksi. Lisään siis samalla mäntysuovan poikkeuksiin. Se on ainoa aine, jota minulla ei vielä ole Kuningaskuluttajan ekologisten puhdistusaineiden listasta. Enkä tajunnut ennen haastetta ostaa sitä varastoon.