Milloin ihmisiin voi vaikuttaa?

Sosiaalifoorumissa oli puhetta siitä, mikä on ihmiselämässa muutoksen aika, milloin on paras tai viimeinen hetki vaikuttaa ihmisen ajatuksiin ja arvoihin.

Joku ehdotti, että murrosiässä ihminen valitsee arvonsa, ja sen jälkeen ne eivät juuri muutu. En voi olla samaa mieltä tämän ajatuksen kanssa, vaikka olen lukenut samansuuntaisia väitteitä tutkimuksista raportoivista uutisista. Minun kokemukseni mukaan monet palaavat lapsuutensa ja vanhempiensa arvomaailmaan. Murrosikä voi olla monessa asiassa määräävä vaihe, mutta ei suinkaan kaikessa. Ihminen voi muuttua sen jälkeenkin. Joku mainitsikin sen, että nimenomaan murrosikäisiin voi olla vaikea vaikuttaa kulutuskysymyksissä, koska kuluttaminen on niin suuri osa heidän maailmaansa ja sillä rakennetaan identiteettiä ja suhdetta toisiin.

Ehdotettiin myös, että parikymppiset ovat muutosaltis ryhmä, koska he muuttavat omilleen ja joutuvat usein aloittamaan oman elämänsä melkoisessa köyhyydessä. Silloin monilla on tapana hankkia tavaraa käytettynä tai lainata. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että ekologiseen ja niukkuuteen tyytväiseen elämään suuntautuvat erityisesti ne nuoret, joilla on jo entuudestaan sellaista elämäntapaa vastaavia arvoja ja taitoja. Muut pyrkivät mahdollisimman pian pois köyhyydestä kohti oikeaa elämää. Korjatkaa, jos olen väärässä. Kuulisin mielelläni muidenkin pohdintoja aiheesta.

Entä sitten se lapsuus? Jos kerran monet palaavat kotona oppimiinsa tapoihin ja arvoihin. Olen lukenut erinäisistä kasvatusoppaista ja äitiyslehdistä ja muista yhtä luotettavista lähteistä, että varhaislapsuuden arvot ja asenteet ovat luonteeltaan pysyviä. Ja tämä on ulkomuistista niin suora lainaus, kuin pystyn tuottamaan, mutta lähdettä en enää muista. Todennäköisesti näin lukee jokaisessa kirjassa, jossa puhutaan kasvatuksesta. Mutta se ei tarkoita että ne olisi kirjoitettu kiveen tai määrätty muuttumattomiksi. Ihminen voi tietoisesti pyrkiä muuttamaan lapsuudessa oppimiaan arvoja oli kyse sitten kulutustottumuksista, ennakkoluuloista tai työmoraalista. Lapsuuden arvot opitaan paitsi kotoa, myös ympäristön asenteista, mediasta ja tietysti kavereilta. Lapsuuden arvot voivat siis olla hyvinkin sekalainen kokoelma eri lähteistä kertyneitä aatteita ja ajatuksia. (Ehkäpä murrosiän kapina on yksi tapa selkiyttää arvokaaosta.) Lapsiin on helppo vaikuttaa, ja siksi monet valistustoimet suunnataan päiväkoteihin ja ala-asteille. Perimmäinen ajatus on, että lapset vievät uudet ajatukset kotiinsa ja vaikuttavat vanhempiinsa.

Eri asia on se, voivatko lapset vaikuttaa vanhempiinsa, yleensä kolme-nelikymppisiin aikuisiin. He elävät niin sanotusti elämän ruuhkavuosia. Sitä vaihetta, kun elämän sisältö on työ-kotityö-uni-työ-kotityö-uni, ja johonkin väliin pitäisi saada lapsetkin mahtumaan, jottei tulisi huono omatunto. He ovat ehkä pahiten jumissa yhteiskunnan kulutusoravanpyörässä. Jumissa siksi, että veikkaan, että suurin osa ruuhkavuosilaisista haluaisi hypätä pois, mutta heiltä puuttuu vaihtoehtoja, ja jos joku osoittaa heille vaihtoehtoja, he ovat liian urautuneita ja uupuneita tarttumaan niihin. Silti aina välillä joku on tarpeeksi rohkea ja hyppää. Vaihtaa näköalattomuuden tuntemattomaan ja alkaa elää.

Ja jos he eivät tee sitä silloin, niin ehkä juuri keski-ikään tullessaan. Elämänkaariajatteluun kuuluu käsitys elämän kriisivaiheista ja keski-iän kynnys on yksi sellainen. Piste, jossa omaa elämää arvioidaan ja tehdään suunnanmuutoksia. Ja kun muistaakseni keski-ikäiset naiset erityisesti ovat kokemuksieni mukaan (ja muistaakseni aiheesta on tutkimuksiakin) erittäin kulutusherkkää laatua, tämä ryhmä voisi olla hyvä kohde kampanjoinnille.

Vanhuksista en osaa sanoa. Joudun arvailemaan. Mieleen ei tule mitään, mitä olisin lukenut vanhuksista kuluttajina. Ehkä he eivät ole kovin kiinnostava segmentti taloustutkijoille. Oman kokemukseni mukaan vanhukset ovat tapoihinsa piintyneitä ja kuluttavat monesti luonnostaan vähän. Mutta motiivi niukkaan kuluttamiseen ei tule halusta suojella ympäristöä vaan halusta suojella omaa rahapussia. Vuosien pihistely voi täysin yllättäen vaihtua ylettömäksi tuhlaukseksi, mikäli jonkin hyödykkeen hinnoittelu muuttuu. Konkreettinen esimerkki olkoon pappani, joka asui vuosia omakotitalossa ja oli äärimmäisen tarkka vedenkulutuksesta. Muutettuaan kerrostaloon hän riemastui kiinteästä vesimaksusta. Se merkitsi hänelle mahdollisuutta käyttää vettä vapaasti.

Nyt kun asiaa oikein pohdin, niin ihmiseen on mahdollista vaikuttaa aina, mutta erityisesti elämän muutoskohdissa. Mikä sitten olisi paras hetki? Ehkä lapsuus, koska silloin opitut arvot seuraavat ihmistä koko elämän. Mieluten vastaisin kuitenkin: Nyt. Jos hän on avoin uusille vaikutteille, ei ole väliä, mikä ikäinen ihminen on tai missä vaiheessa hänen elämäsnsä on. Onko sitten vanhuus viimeinen hetki vaikuttaa? Saattaa hyvinkin olla, sillä vanhuuden jälkeen ainakin on myöhäistä.