Tekstiilijäte – kaatopaikalla, kierrätyksessä vai kotona?

Vuoden 2016 alusta tulee voimaan lakimuutos, joka velvoittaa kunnat järjestämään tekstiilijätteen erilliskeräyksen. Perusidea lakimuutoksen takana on se, että kaatopaikalle ei menisi mitään orgaanista jätettä. Tiedossa on kuitenkin ongelmia, sillä vielä ei ilmeisesti ole kovin hyvin selvillä, miten keräys käytännössä toteutetaan. En ole kovin optimistinen lakimuutoksen vaikutusten suhteen.

Aamulehdessä on tänään jopa kaksi artikkelia aiheesta. Ensimmäisessä jutussa kerrotaan, kuinka keräyksen järjestäminen on riippuvaista siitä, että joku haluaa hyödyntää jätettä, ja se taas on riippuvaista siitä, että joku haluaa ostaa kierrätysmateriaalista valmistettuja tuotteita. Laitan ihan suoran lainauksen jutusta:

Kävi kuitenkin niin, että jätteen hyödyntäminen ei ollut taloudellisesti kannattavaa.

- Ihmisten pitäisi ostaa kierrätysmateriaalista tehtyjä tuotteita.

Puhuin tästä paradoksista jo aiemmin kierrätyskäsitöiden kohdalla, kulutus ja kierrätys ovat kietoutuneet niin pahasti yhteen, että niitä on ihmisten mielissä mahdotonta erottaa. Ongelmaa etsitään väärästä päästä. Logiikka on suunnilleen seuraavanlainen: jotta pääsemme eroon kulutushysteriamme ongelmista, meidän tulisi kuluttaa enemmän. Jäteongelmaa ei ratkaista kierrättämällä, jos järjestelmä perustuu kuluttamiselle. Jäteongelmaa ei voi ratkaista kuluttamalla. Sen voi ratkaista tuottamalla vähemmän jätettä. Nykytilanne muistuttaa tavarakaaoksen kanssa kipuilevaa hamstraajaa, joka siirtelee kasoja nurkasta toiseen ja ostaa säilytyslaatikoita järjestääkseen ongelmansa paremmin, mutta ei kuitenkaan voi vastustaa kirpputorin tai alennusmyynnin kutsua. Ensimmäinen R oli refuse. Miten se voisi toteutua yhteiskunnan tasolla?

Aamulehden toinen juttu taas käsittelee siirtymävaiheen ongelmia. Kukaan ei halua ottaa riskiä toiminnan aloittamisesta, kun toiminnan kannattavuus ei ole täysin selvillä. Lisäksi pohditaan tekstiilijätteen kierrättämisen mielekkyyttä. Kotitalouksien tuottaman jätteen sijaan kierrätettävä materiaali tulee tehtailta. Pure Waste Textiles -yrityksen toiminnasta kerrotaan:

Tällä hetkellä yritys uusiokäyttää aasialaisten tekstiilitehtaiden tekstiilijätettä, josta se tekee uusia kankaita.

Yrityksen edustaja Pesola taas kommentoi:

- Suurin ongelma on, ettei tekstiilijäteteollisuus suuntaudu Aasian suuntaan. Siinä ei ole mitään järkeä, että täällä kierrätetään ja toisella puolella maapalloa jatkojalostetaan.

Siis… ei ole ongelma, että Aasiassa jatkojalostetaan (kuitua langaksi ja kankaaksi) ja tuodaan se tänne kierrätettäväksi, mutta toisin päin on? Onko siinä sitten jotain järkeä, että vaatteet tuotetaan Aasiassa ja rahdataan tänne? Siitä voin olla samaa mieltä, että kertaalleen Aasiasta raijattua tekstiiliä ei todellakaan kannata viedä takaisin, jotta sen voisi tuoda vielä kerran Suomeen uudessa muodossa.

Juttu päättyy masentavaan toteamukseen:

Tekstiilijätteelle tarkoitettuja keräysastioita ei todennäköisesti saada myöskään käyttöön vielä ensi vuonna, mutta parin vuoden sisällä niiden oletetaan yleistyvän. 

Oletetaan. Jutun mukaan tekstiilijätteen hyötykäyttökin tarkoittaa polttamista. Onko meillä todella varaa tähän kaikkeen? Syntyykö lopputuloksena jälleen uusi järjestelmä, joka ohjaa kuluttamaan? Mikä olisi oikea tie ulos tästä kulutusriippuvuudesta?